K9:n agilitymestaruudet

Kuvia K9:n Espoon Puolarmetsässä järjestetyistä agilitymestaruuksista löytyy seuraavista osoitteista:

• http://s727.photobucket.com/albums/ww275/KoirakerhoK9/agilitymestaruudet%202009/ (kuvat Lotta Häyrinen ja Elisa Hakala)
• http://ainovirkki.kuvat.fi/kuvat/Koirakavereita/K9+AGI-mestaruus+2009/ (kuvat Aino Virkki)

Aurinkoisena syysaamuna suuntasi reipas agilityharrastaja-porukka Espoon Puolarmetsään K9:n agilitykisoja varten. Mestaruuskisa oli avoin K9:n jäsenille, sekä muutamille ”ulkopuolisille” K9:n agilityryhmässä treenanneille. Joten koirakerhon puolesta vaatimukset osallistujien suhteen eivät olleet kovinkaan tiukat. Sen sijaan joissakin tapauksissa kisapaikalle löytäminen oli ollut sitäkin haastavampaa ja matkaan oli onnistuttu käyttämään useampia tunteja.

Pienehköstä osallistujamäärästä johtuen päätettiin kilpailuluokat yhdistää niin, että mölliluokan osallistujat kilpailivat keskenään möllimestaruudesta (koiran säkäluokasta riippumatta) ja kilpailevien luokan osallistujat keskenään omasta mestaruudestaan. Lajia tuntemattomille tiedoksi, että mölliluokka tarkoittaa aloittelevien luokkaa, eli siihen saavat osallistua koirakot, jotka eivät vielä ole osallistuneet virallisiin kilpailuihin. Mölliluokassa on helpommat radat ja vaativimmat esteet (pujottelukepit, pussi, rengas ja keinu) eivät sisälly rataan. Aloitteleva koirakko on tietenkin häilyvä termi sinänsä, toiset meistä uskaltautuvat 2 kk treenin jälkeen mölliluokkaan ja toiset vasta 2 vuoden treenin jälkeen ja silloinkin pakotettuina ;).

Tuomariksi oli lupautunut Kaisa Kilpeläinen, joka olikin suunnitellut mukavat ja sopivan haastavat radat sekä mölleille että kilpaileville. Tiivistelmä tuomarin kommenteista mölliratojen jälkeen: ”Koirat kyllä osaisivat, jos te ohjaajat ette häiritsisi niitä niin paljoa ja viitsisitte kertoa minne pitää mennä seuraavaksi”. Mölliluokan sääntöihin kuului, että ketään ei hylätty, vaan hylkäävästä virheestä sai 15 virhepistettä. Luokassa nähtiin hienoja suorituksia, voittajalla (Jenni Ranki & Luna) virheetön ratakin. Osa suorituksista meni tasolla ”oho missäs se este nyt olikaan, ai tässä mun edessä, jaa no missäs se mun koira sitten on”. Pääasia tietysti oli, että ainakin koirilla ja katsojilla oli hauskaa!

Kilpailevien luokassa nähtiin vauhdikkaita ja taidokkaita suorituksia useammiltakin koirakoilta. Monen kohtaloksi päätyi kuitenkin hylkäys, useimmiten väärän radan vuoksi. Kilpailevat koirat olivat mölliluokan koiria innokkaampia suorittamaan omavalintaisia esteitä ohjauksen herpaantuessa sadasosasekunniksikaan, joten luokassa nähtiinkin erilaisia luovia tulkintoja radan suorituksesta.

Kaiken kaikkiaan kilpailupäivä oli oikein mukava, tilattu sää tuli juuri toivottuna, osallistujia oli sopivasti leppoisaan kisaratojen läpiviemiseen ja luonnollisesti palkinnot olivat loistavat! Perinteisten ruusukkeiden ja pokaalien lisäksi palkitsimme kaikki reippaat osallistujat Hill´s:in sponsoroimilla koiranruokasäkeillä, joten kotiin ei tarvinnut lähteä tyhjin käsin. Jotkut tyhjensivät palkintopöytää siihen malliin, että totesivat ennakoineensa tilanteen oikein ottamalla kepon (=”kennelpoika”) mukaan kantoavuksi.

Kiitos kaikille osallistujille, sponsorille ja erityskiitos tuomarillemme Kaisalle!

K9:n agilityvastaavat Minna Haimi ja Niina Ryynälä

ps. K9:n agilitytreenit pyörivät taas talven ajan Purina Areenalla, joten ensi kerralla meitä onkin jo varmasti tuplasti näin iso porukkaa kisaamassa mestaruuksista, eikö?


TULOKSET:

Möllit:
1. Jenni Ranki ja whippet Luna 0 vp, aika 32,44
2. Elli Tuominen ja australianpaimenkoira Hippu 5 vp, aika 32,20
3. Soile Ruonala ja länsiylämaanterrieri Papu 10 vp, aika 31,81

4. Elisa Hakala ja portugalinvesikoira Eppu 10 vp, aika 42,27
5. Mira Hämäläinen ja kroatianpaimenkoira Eppu 10vp, aika 51,45
6. Miia Rosenqvist ja espanjanvesikoira Milla 30 vp, aika 49,29
7. Anne Paasikangas ja bichon frisee Cami 30vp, aika 50,35
8. Minna Haimi ja australianpaimenkoira Oiva 40vp, aika 37,16

Kilpailevat:

1. Kaisa Ylä-Tuuhonen ja kromförhländer Hikka, 0 vp, aika 42,85
2. Mira Siitonen ja x-rotu Nera, 11,17 vp, aika 60,17
3. Jenni Ranki ja whippet Luna 15vp, aika 58,35

Lotta Häyrinen ja petit basset griffon vendee hyl aika 55,13
Soile Ruonala ja länsiylämaanterrieri Papu hyl aika?
Niina Ryynälä ja x-rotu Bono hyl aika 55,13
Minna Haimi ja novascotiannoutaja Casper hyl aika 47,99
Elisa Hakala ja portugalinvesikoira Eppu hyl aika 74,62
Elli Tuominen ja australianpaimenkoira Hippu hyl aika 116.68

Koirakerho K9:n vierailu opaskoirakoululle

Vierailimme koirakerho K9:n porukalla opaskoirakoululla Vantaalla tutustumassa toimintaan 11.2.2009. Opaskoirakoulu on Näkövammaisten Keskusliiton alainen yksikkö, joka kouluttaa ja kasvattaa opaskoiria. Koulun johtaja Riitta Liimatainen otti meidät koululla vastaan ja kertoi meille aluksi koulun toiminnasta kahvittelujen lomassa. Kysymyksiä heräsi paljon ja aika vierähti kuin siivillä. Koirakerhon jäseniä kiinnostivat erityisesti kasvatukseen ja koulutukseen liittyvät seikat ja saimmekin paljon mielenkiintoista tietoa.

Opaskoirakoulu kasvattaa lähes kaikki tarvitsemansa koirat itse kennelnimellä Opas. Nykyään koirina suositaan labradorinnoutajia, mutta koulun toiminnan alkaessa Suomessa sotien jälkeen olivat koirat saksanpaimenkoiria. Kasvettuaan kuusiviikkoisiksi koululla syntyneet pennut testataan ja luovutusikäisinä ne lähtevät sijoitusperheisiin. Sijoitusperheeltä ei vaadita mitään erityisiä ominaisuuksia, kunhan pentu saa elää normaalia koiran elämää normaalissa perheessä. Pallo- tai keppileikkejä ei tulevan opaskoiran kanssa kuitenkaan saa leikkiä. Puolitoistavuotiaana koirat palaavat takaisin koululle kuukauden kestäviin testeihin, joissa karsitaan pois opaskoiraksi sopimattomat yksilöt. Noin 50% koirista jatkaa koulutusta opaskoiraksi ja loput myydään sijoitusperheisiinsä tai muille henkilöille. Opaskoirakoulun kasvattamat koirat ovat haluttuja hyvän terveystilanteensa ja monipuolisten geeniensä ansiosta. Esimerkiksi Riitta kertoi koulun koirien olevan pääsääntöisesti A-lonkkaisia eläinlääkäri Marjatta Snellmannin jo 20 vuotta sitten aloittaman jalostustyön ansiosta. Hän ei edes muista milloin olisi viimeksi nähnyt koulun kasvatilla B:tä huonommat lonkat. Geenipoolia laajentaakseen opaskoirakoulu vaihtaa spermaa ympäri maailmaa muiden opaskoirakoulujen kanssa. Koulun omista kasvateista otetaan spermaa talteen ennen kastrointia. Vain muutamia lupaavia uroksia ja narttuja jätetään kastroimatta tai steriloimatta jalostusta varten. Vuodessa koululle syntyy noin 80 pentua. Koululle myös pyritään ostamaan ulkopuolelta reilu kymmenen pentua vuodessa.

Koululla on kymmenen koirien kouluttajaa, joista jokainen kouluttaa keskimäärin neljää koiraa. Kouluttajan päivä koostuu siis neljästä tunnin kestävästä lenkistä koulutettavien kanssa erilaisissa paikoissa; lentokentällä, ostoskeskuksissa, Helsingin keskustassa. Eläintenhoitajat huolehtivat koirien perushoidosta. Ensimmäiseksi opaskoirien on opittava kävelemään suoraan. Myöhemmin koirat oppivat myös pyynnöstä ohjaamaan ihmisen kohteiden, kuten kassan tai portaiden, luokse. Opaskoirat osaavat kiertää myös korkealla olevat kohteet, kuten puun oksat, jotka voisivat osua opastettavan kasvoihin, mikä herätti meissä suurta ihastusta ja ihmetystä. Samoin hämmästelimme sitä, että opaskoiralle palkkioksi annetaan ”vain” kehuja, eikä nameja käytetä. Riitta korostikin erityisesti oppaan ja opastettavan välistä suhdetta; koira kokee palkkiona myös esimerkiksi ohjaajansa tarjoaman vapaan ulkoilun ilman opasvaljaita.

Koulun pitää koirien lisäksi myös kouluttaa koirien tulevat haltijat. Opaskoiraa hakevat näkövammaiset tulevat koululle esikoulutus jaksolle, jossa he saavat perustietoa opaskoiran käytöstä ja koiran hoidosta yleisestikin. Koulu valitsee henkilöt, jotka saavat koiran, ja sopivat koira-ihminen parivaljakot. Seuraavaksi on edessä kolmen viikon koulutus koululla oman koiran ja kouluttajan kanssa. Lopuksi kouluttaja tulee vielä viikoksi näkövammaisen omaan koti ympäristöön avustamaan omien kulkureittien opettelussa. Myöhemmin apua voi saada peesareilta esimerkiksi uusien reittien opettelussa.

Lopuksi kävimme tutustumassa koulun koiratiloihin. Ensimmäiseksi vierailimme koulun eläinlääkärin vastaanotolla, jossa eläinlääkäri Merja Dahlbom kertoi meille opaskoirien terveystarkastuksista ja koulun spermapankki toiminnasta. Merja kertoi myös näkövammaisen kanssa asioinnista asioita, joita ei välttämättä tule heti ottaneeksi huomioon; ei ole hyötyä sanoa ”laita korvaan vihreästä purkista viisi tippaa” tai kysellä ”miltä korvan erite näyttää”.

Koululla on oman sairasosaston lisäksi tilat koulutettaville koirille, pentuosasto, synnytysosasto ja osasto hoitoon tuleville opaskoirille. Koulu omistaa luonnollisesti kaikki oppaina toimivat koirat ja sijoitusperheissä olevat pennut ja vastaa niiden hoitokuluista ja myös hoidosta esimerkiksi ulkomaanmatkan aikana. Koulutettavat koirat ovat pareittain häkeissä, joista niillä on myös yhteys ulkotarhaan. Käytävillä on hiljaista, eikä turhaa haukkumista kuulu, ystävälliset labbisten silmät vain tuijottelevat ovien takaa ja hännät heiluttavat koiria. Vierailusta jäi kaikille meille hyvä mieli ja kunnioitus opaskoirien hienoa ja tärkeää työtä kohtaan. Niinpä lopuksi välitämme vielä koulun ”kun kohtaat opaskoiran” -ohjeet eläinlääkisläisille:

-Kun opaskoira on valjaissa, se on silloin töissä eikä sitä saa häiritä. Varsinkin nuoren koiran työ häiriintyy jopa katselusta.
-Opaskoira ei ymmärrä liikennevaloja eikä se osaa varoa liikennettä. Ylitysajankohdan määrittelee koirankäyttäjä kuulonsa avulla. Hän kuuntelee liikennettä ja arvioi valojen vaihtumisen liikenteen mukaan silloin kun käytössä ei ole jalankulkusummereita. Kohtelias tapa kanssakulkijalta on ilmoittaa koirankäyttäjälle, kun katu on vapaa ylitystä varten.
-Kun opaskoirankäyttäjä näyttää olevan eksyksissä tai muuten epätietoinen esimerkiksi kadunylityksen ajankohdasta, on avun tarjoaminen tarpeen. Avun antaminen tapahtuu kysymällä koirankäyttäjältä, tarvitseeko hän apua. Missään tapauksessa ei pidä puhutella koiraa eikä muutenkaan puuttua sen työskentelyyn.

Lotta Häyrinen

K9:n vierailu Hyvinkään Koirakylpylään!

EKY:n Koirakerho K9 järjesti tammikuun 21. päivä jo kauan odotetun vierailun Hyvinkäälle Koirakylpylään. Matkaan lähti mukaan 12 koirakerhon jäsentä sekä viisi innokasta koiraa kokeilemaan uimista kylpylässä!

Matka sujui nopeasti ja saavuimme perille jo hyvissä ajoin. Heti aluksi, kun olimme purkautuneet autoista sisälle rakennukseen, saimme kuulla koirakylpylän omistajan esityksen kylpylän toiminnasta. Hän kertoi mm. siitä, millaisiin terveydellisiin ongelmiin vesiterapiaa käytetään koirilla sekä esitteli laajemmin kylpylän toimintaa. Vaikka merkittävä osa asiakkaista onkin ihmisiä, jotka haluavat kuntouttaa koiraansa (esim. leikkausten jälkeen), suuri osa asiakkaista muodostuu myös koiraharrastajista, jotka haluavat huoltaa harrastekoiransa lihaskuntoa säännöllisellä uittamisella. Saimme opastuksen myös kylpylän eri tiloihin ja näimme vesiterapia- ja suolahuoneen sekä kylpylän useampipaikkaisen koirahoitolapuolen.

Tämän jälkeen pääsimme uittamaan omia koiriamme. Aluksi kaikille koirille puettiin pelastusliivit päälle ja ne pääsivät uimaopettajan johdolla altaaseen. Alku oli yleisesti hankalaa ja koirat aristelivat veteen menoa uudessa ympäristössä. Kuitenkin melko pian mm. noutajat ymmärsivät homman jujun ja sen jälkeen omistajilla oli täysi työ saada koiransa pois vedestä! Tarkoituksena oli, että koirat saivat uida altaan päästä päähän esim. lelun perässä ns. ratauintia. Välillä kylläkin, koirat polskuttelivat vain altaassa omia ratojaan pitkin. Heti, kun uinti alkoi sujua, koirat saivat uida vapaasti ilman pelastusliivejä. Oli mukavaa huomata kuinka suurin osa koirista nautti uinnista aivan valtavasti. Muutamalle mukana olleelle koiralle vesi ei ollut niin intohimoinen elementti, mutta uiminen sujui hyvin kaikesta huolimatta.

Kiitos vielä Hyvinkään Koirakylpylälle mukavasta tutustumisvierailusta sekä mukana olleille K9:n jäsenille! Käykäähän kurkkaamassa http://www.koirakylpyla.fi/

Penita

Opaskoirakoulu-xq:lla vielä tilaa!

K9 järjestää tutustumiskäynnin opaskoirakoululle 11.2. klo 13.00. Mukaan mahtuu 20 ensimmäisenä ilmoittautunutta, tilaa on vielä!

Eläinlääkäri Merja Dahlbom kertoo opaskoirakoulun toiminnasta eläinlääkärin näkökulmasta, jalostusagronomi ja opaskoirakoulun johtaja Riitta Liimatainen kertoo jalostusasioista.

Lisätietoa opaskoirakoulusta www.opaskoirakoulu.fi.

Ilmoittautumiset ja lisätietoja: sanna.malkamaki@helsinki.fi

Kotisivut avattu!

Vihdoin K9 sai omat sivunsa, vaikkakin hommaa riittää vielä runsaasti ennen kuin sivut ovat täysin valmiit. Kotisivujen on tarkoitus toimia paitsi tiedotuskanavana myös kuvien ja kuulumisten vaihtopaikkana. Kaikki materiaali on siis tervetullutta, kuten myös palaute ja kehitysehdotukset.