Vierailimme koirakerho K9:n porukalla opaskoirakoululla Vantaalla tutustumassa toimintaan 11.2.2009. Opaskoirakoulu on Näkövammaisten Keskusliiton alainen yksikkö, joka kouluttaa ja kasvattaa opaskoiria. Koulun johtaja Riitta Liimatainen otti meidät koululla vastaan ja kertoi meille aluksi koulun toiminnasta kahvittelujen lomassa. Kysymyksiä heräsi paljon ja aika vierähti kuin siivillä. Koirakerhon jäseniä kiinnostivat erityisesti kasvatukseen ja koulutukseen liittyvät seikat ja saimmekin paljon mielenkiintoista tietoa.
Opaskoirakoulu kasvattaa lähes kaikki tarvitsemansa koirat itse kennelnimellä Opas. Nykyään koirina suositaan labradorinnoutajia, mutta koulun toiminnan alkaessa Suomessa sotien jälkeen olivat koirat saksanpaimenkoiria. Kasvettuaan kuusiviikkoisiksi koululla syntyneet pennut testataan ja luovutusikäisinä ne lähtevät sijoitusperheisiin. Sijoitusperheeltä ei vaadita mitään erityisiä ominaisuuksia, kunhan pentu saa elää normaalia koiran elämää normaalissa perheessä. Pallo- tai keppileikkejä ei tulevan opaskoiran kanssa kuitenkaan saa leikkiä. Puolitoistavuotiaana koirat palaavat takaisin koululle kuukauden kestäviin testeihin, joissa karsitaan pois opaskoiraksi sopimattomat yksilöt. Noin 50% koirista jatkaa koulutusta opaskoiraksi ja loput myydään sijoitusperheisiinsä tai muille henkilöille. Opaskoirakoulun kasvattamat koirat ovat haluttuja hyvän terveystilanteensa ja monipuolisten geeniensä ansiosta. Esimerkiksi Riitta kertoi koulun koirien olevan pääsääntöisesti A-lonkkaisia eläinlääkäri Marjatta Snellmannin jo 20 vuotta sitten aloittaman jalostustyön ansiosta. Hän ei edes muista milloin olisi viimeksi nähnyt koulun kasvatilla B:tä huonommat lonkat. Geenipoolia laajentaakseen opaskoirakoulu vaihtaa spermaa ympäri maailmaa muiden opaskoirakoulujen kanssa. Koulun omista kasvateista otetaan spermaa talteen ennen kastrointia. Vain muutamia lupaavia uroksia ja narttuja jätetään kastroimatta tai steriloimatta jalostusta varten. Vuodessa koululle syntyy noin 80 pentua. Koululle myös pyritään ostamaan ulkopuolelta reilu kymmenen pentua vuodessa.
Koululla on kymmenen koirien kouluttajaa, joista jokainen kouluttaa keskimäärin neljää koiraa. Kouluttajan päivä koostuu siis neljästä tunnin kestävästä lenkistä koulutettavien kanssa erilaisissa paikoissa; lentokentällä, ostoskeskuksissa, Helsingin keskustassa. Eläintenhoitajat huolehtivat koirien perushoidosta. Ensimmäiseksi opaskoirien on opittava kävelemään suoraan. Myöhemmin koirat oppivat myös pyynnöstä ohjaamaan ihmisen kohteiden, kuten kassan tai portaiden, luokse. Opaskoirat osaavat kiertää myös korkealla olevat kohteet, kuten puun oksat, jotka voisivat osua opastettavan kasvoihin, mikä herätti meissä suurta ihastusta ja ihmetystä. Samoin hämmästelimme sitä, että opaskoiralle palkkioksi annetaan ”vain” kehuja, eikä nameja käytetä. Riitta korostikin erityisesti oppaan ja opastettavan välistä suhdetta; koira kokee palkkiona myös esimerkiksi ohjaajansa tarjoaman vapaan ulkoilun ilman opasvaljaita.
Koulun pitää koirien lisäksi myös kouluttaa koirien tulevat haltijat. Opaskoiraa hakevat näkövammaiset tulevat koululle esikoulutus jaksolle, jossa he saavat perustietoa opaskoiran käytöstä ja koiran hoidosta yleisestikin. Koulu valitsee henkilöt, jotka saavat koiran, ja sopivat koira-ihminen parivaljakot. Seuraavaksi on edessä kolmen viikon koulutus koululla oman koiran ja kouluttajan kanssa. Lopuksi kouluttaja tulee vielä viikoksi näkövammaisen omaan koti ympäristöön avustamaan omien kulkureittien opettelussa. Myöhemmin apua voi saada peesareilta esimerkiksi uusien reittien opettelussa.
Lopuksi kävimme tutustumassa koulun koiratiloihin. Ensimmäiseksi vierailimme koulun eläinlääkärin vastaanotolla, jossa eläinlääkäri Merja Dahlbom kertoi meille opaskoirien terveystarkastuksista ja koulun spermapankki toiminnasta. Merja kertoi myös näkövammaisen kanssa asioinnista asioita, joita ei välttämättä tule heti ottaneeksi huomioon; ei ole hyötyä sanoa ”laita korvaan vihreästä purkista viisi tippaa” tai kysellä ”miltä korvan erite näyttää”.
Koululla on oman sairasosaston lisäksi tilat koulutettaville koirille, pentuosasto, synnytysosasto ja osasto hoitoon tuleville opaskoirille. Koulu omistaa luonnollisesti kaikki oppaina toimivat koirat ja sijoitusperheissä olevat pennut ja vastaa niiden hoitokuluista ja myös hoidosta esimerkiksi ulkomaanmatkan aikana. Koulutettavat koirat ovat pareittain häkeissä, joista niillä on myös yhteys ulkotarhaan. Käytävillä on hiljaista, eikä turhaa haukkumista kuulu, ystävälliset labbisten silmät vain tuijottelevat ovien takaa ja hännät heiluttavat koiria. Vierailusta jäi kaikille meille hyvä mieli ja kunnioitus opaskoirien hienoa ja tärkeää työtä kohtaan. Niinpä lopuksi välitämme vielä koulun ”kun kohtaat opaskoiran” -ohjeet eläinlääkisläisille:
-Kun opaskoira on valjaissa, se on silloin töissä eikä sitä saa häiritä. Varsinkin nuoren koiran työ häiriintyy jopa katselusta.
-Opaskoira ei ymmärrä liikennevaloja eikä se osaa varoa liikennettä. Ylitysajankohdan määrittelee koirankäyttäjä kuulonsa avulla. Hän kuuntelee liikennettä ja arvioi valojen vaihtumisen liikenteen mukaan silloin kun käytössä ei ole jalankulkusummereita. Kohtelias tapa kanssakulkijalta on ilmoittaa koirankäyttäjälle, kun katu on vapaa ylitystä varten.
-Kun opaskoirankäyttäjä näyttää olevan eksyksissä tai muuten epätietoinen esimerkiksi kadunylityksen ajankohdasta, on avun tarjoaminen tarpeen. Avun antaminen tapahtuu kysymällä koirankäyttäjältä, tarvitseeko hän apua. Missään tapauksessa ei pidä puhutella koiraa eikä muutenkaan puuttua sen työskentelyyn.
Lotta Häyrinen
